Elikkäs kaikki olennainen tuntuu olevan bannerissa, tämä blogi kertoo siis meidän perheen elämästä amerikanbulldogin kanssa ja ajattelin tän olevan hyvä hiljaisuuden rikkoja, kun kaikille ei kyseinen rotu ole vielä kovin tuttu.
Kirjotan meidän arjesta kömmähdyksistä videoihin jne ja vastailen jos tulee kysymyksiä.
Ja tässä vaiheessa haluisin täsmentää pari juttua ettei jää kolottamaan;
- minä EN ole minkään luokan koira-ammattilainen
- Dora EI ole meidän ensimmäinen koira (labradorinnoutaja tyttö kuoli vuonna 2008 vanhuuteen ja englanninbulldoggi tyttö kuoli sydänkohtaukseen alle 4 vuotiaana viime vuonna.)
Siinä oli ainakin ne päälimmäiset asiat.
Asiasta liukumiinaan, tässä on meidän ab-tyttö. :-) Askel askeleelta.
Me oltiin Oonan kuoleman jälkeen jo puhuttu, että vois mennä käymään kenneleissä kattomassa kyseistä rotua. Olin oma-alotteinen ja otin selville kenneleitä, mentiin käymään siis Pornaisissa sijaitsevassa SnowWhiten kennelissä. Klikkaamalla Kennelin nimeä, pääset heidän sivuilleen.
Isipapan pään ylle tupsahti kolmiulotteinen ajatuskupla, jossa luki suunnilleen "MIHIN %#!&¤" ME OLLAAN TULTU!", kun se autosta ulos astuessaan huomas muutaman yli-innokkaan uroksen häkeissään pomppimassa meidän korkeudelle. :-D
SnowWhite's Rock Of Konfederate Kennels
No äitin kanssa oltiin aika haltioissamme näistä otuksista ja juteltiinkin omistaja pariskunnan kanssa monet tovit. Isipappa pysy aika hiljasena koko vierailun ajan kun kierreltiin häkiltä toiselle. Sen päähän jäi keskustelusta pyörimään 'vahva vahtivietti' 'mahdollinen aggressiivisuus muita koiria kohtaan' ja ennen kaikkea 'paljon aktiviteetteja tarvitseva koira', koska englanninbulldoggia ei paljoa tarvinnut ulkona käyttää, ainakaan Oonaa, koska sillä oli sydänvika, joka näkyi jatkuvasti sinertävässä kielessä, sydämessä oltiin jo pentuna todettu sivuääni.
Nojoo, fabun kanssa tää ei ollu mikään match made in heaven, se ois halunnut meille vielä englanninbulldogin, jota mä en halunnut mm. Oonan kuolemaan liittyvien asioiden vuoksi.
Saatiin kuitenkin äipän kaa se aina puhuttuu meiän mukaan kennelille taas rupattelemaan, kattelee koiria, mutta koskaan ei lyöty mitään lukkoon.
AINIIN! Ja ensimmäisen kerran ku käytiin kennelillä, Jukka kerto kahden nartun olevan tiineenä sillä hetkellä ja saatiin niitä sitten vilkaista.
SnowWhites Senorita (kuva SnowWhiten Facebook sivulta)
Nojoo badabimbadabum, kotona tästä asiasta keskusteltiin ja hiljennyttiin vuoronperään, ei vastausta.
Aikaa kulu, eikä oltu käyty kennelillä vähään aikaan. Seurailin SnowWhiten kennelin Facebook sivuja kuitenkin ahkerasti ja sieltä se perrrrhanan kommentti sitten tuli.
SnowWhite americanbulldogs pennut syntyivät 23.9.12
(kuva SnowWhiten Facebook sivulta.)
Kävelin suhteellisen lamaantuneena vanhempien makuuhuoneeseen ja kerroin uutisen.
Ei vastausta.
Päätettiin sitte kuitenkin käydä kattomassa pentuja, että millasia pötköjä sieltä putkahti (tietysti pieni oma lehmä ojassa, jos kuitenkinnnnnnnnnnnnnn..)
Jälkeenpäin se tuntu ihan pirun huonolta idealta, koska fabukka oli edelleen tuppisuu.
Pentuja rapsutellessa en huomannu että tällänen pieni neiti oli kiivenny meiän mamman syliin ja nukahtanu siihen. No siis, meiän mamman mielestä se nyt oli ihan sillä selvä, että se oli valinnu meiät eikä kenelläkään saanu olla siihen mitään vastalauseita. :-D
jo heränneenä kieli pitkällä :-)
Tultiin kotiin ja sehän oli ihan selvä, ettei saanut taaskaan vastausta! Muutaman sanaharkan jälkeen isipappa toivo että se ois saanu jonkun aikuisen amerikanbulldogin omistajan numeron ja sais vähän kysellä että miten niillä nykyään menee sekä miten on menny.
Pienen näppäilyn jälkeen se oli chikidi chekattu, iskälle luuri käteen ja pakkopuhumaan Senoritan vähän yli vuoden vanhan pennun omistajan kanssa. En muista millon oisin viimeks hermoillu niin paljon? (tätä kirjottaessani jouduin miettimään et miten perrrskeleesti oon sitä koiraa halunnu :-D pakkomielteisesti?)
Puhelu loppu. Iskä anto luurin mulle. "Olihan se ihan kiva tyyppi, kova puhumaan." Käveli pois.
SIINÄKÖ SE OLI? OIKEESTI?
Menin siinä fiiliksessä nukkumaan et moro kakoille ja iskin korvatulpat korviin. (taru 20vuotta)
About 15min päästä isipappa avas oven.
"Ootko hereillä?"
No melkeen..
"Okei.. Eiku mä vaan mietin että.. Otetaan nyt sitte se koira. Hyvää yötä.." ja sulki oven.
Voin luvata että sen jälkeen näytin tältä.
Muutama viikko kulu ja me haettiin meiän riiviö kotiin. :-)
Kenellä muka on kokoonsa nähden massiivinen häkki? :-)
Eiköhän tää näpyttely riitä tälle illalle. Lisää bulldoggeja ja bullshittiä seuraavassa postauksessa. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti