Hiljasuus

..on ollu täällä ja vallitsee nyt myös kotona Doran lähtiessä mökille porukoiden kanssa

Meillä on ollu tässä nyt vähän tutkiskelua ja ihmettelemistä Doran kainaloihin ilmestyneiden punaisten kohtien kanssa. Karvoja myös irtoillut monesta kohtaa eikä se voi lopettaa kirputtamista tai rapsuttamista. 

Tilanne on vaihdellu hyvästä huonoon vuorotellen, nää on jo suunnilleen viikon vanhoja kuvia. Käytiin näyttämässä kasvattajalle, että mitä näille kannattaisi tehdä ja saatiinkin hyviä neuvoja. Alettiin suunnilleen niihin aikoihin syöttämään Doralle murojen mukana B-vitamiinia ja jotain öljyä, jonka nimeä en nyt muista. Aikasemmin annettiin englanninbulldogille ainakin lohiöljyä.

Ääneen mietittiin vanhempien kanssa, että olisko Doralla jotain stressinpoikasta kun nää jäljet ja aggressiivinen rapsuttaminen alkoi edellisen mökkireissun jäljiltä, mutta ei se nyt näytä loppuvan millään. Kainalot on jo paremmat, mutta karvoja on nyt alkanut lähteä mm. naamasta ja korvan yläpuolelta. Pidetään neiti tarkkailussa..

Stressiepäilyt ollaan jätetty sikseen, koska Doralla ei ole esimerkiksi paino laskenut, jota stressi yleensä aiheuttaa. Tietysti sekin on ihan yksilöllistä. 
Dora painaa tällä hetkellä jotain parisataa grammaa yli 16kg, toisin kuin Doran sisko painaa jo jotain 25kg! 

 omistajalta kysytty lupa kuvan käyttöön. :-)

Kuvassa siis Doran sisko, SnowWhites Betsy (Senorita&Cletus). :-)

Jokunen päivä sitten käytiin juoksuttaa Doraa meiän lähellä sijaitsevalla mäellä, jota se tykkää juosta ylös ja alas lumipallojen toivossa. :-D

 Meiän oma pieni narri. :-)

Ja tietysti lenkin jälkeen piti päästä pikkusylikoirana kainaloon nukkumaan...

  mamma sensuroitu

Se siitä taas vähäks aikaa, odotellaan että lomalainen saapuu. :-)

Postaustoiveita saa laittaa, tai mitä vaan asiallisuuden nimissä!

Ihanaa kevään odotusta kaikille! <3   

 

First night with amerikanbulldog puppy

9. marraskuuta meidän hurja tappaja kotiutui.

Heti sisälle tultua meiän napero oli siellä odottamassa sisällä.
Sopimukset check, muutamat pienet vinkit check ja kotiinlähdön aika.
Pentu villapaidan sisälle ja autoon.

Väsykasalla vielä pienet stressipussit silmien alla. :-)

Kotimatka meni reippaasti nukkuessa.

väsykasa ja isosisko heti mummilla näytillä. :-)

Jännäkakat paperille ja muutama tunti unta palloon, eikä pelänny jättihäkkiä ollenkaan! Omaksu heti, että this must be my kingdom. 

Doralla on siis 118x78 ja 85cm korkea häkki keittiön nurkassa, jossa kelpaa hyvin köllötellä.

 saman häkin voi bongata edellisestä postauksesta. 

Naispuolinen kasvattaja sanoi että useammat pennut ei koskaan ole tehnyt sitä 'yöikävöintiä', joten oltiin toiveikkaita. Annettiin naperolle vielä viimeset iltaruuat annetuilla ohjeilla ja siitähän se alko. Monien tuntien mittainen huutoveriripuli. Eli Doraa täyty käyttää ulkona 7 KERTAA tunnin sisällä ja joka kerta tuli suihkuripuli, jonka mukana verta ja pentu itkee onnettomana. 

Me ajateltiin vielä että ehkä tää on vaan perus jännäkakka ja kyllä se siitä ohi menee. Yöllä se kävi ehkä tuskasemmaks kaikille. Pentu vierihoidossa sängyn vieressä laatikossa pehmusteineen päivineen itkee ku viimestä päivää. Kyllä mäki oisin itkeny jos mun peräreikä ois ollu suunnilleen tulessa ja ruvella? 

Saamamme ohjeet kuului suunnilleen näin.

"Ruuan mukana tulee ANNOSKUPPI, josta PÄIVÄN AIKANA annetaan 3/4, kolme kertaa päivässä."

Kuinkas muutenkaan kuin että me kaikki kolme perheenjäsentä kuultiin ohjeet VÄÄRIN ja annettiin Doralle ILTARUUAKSI SE 3/4?!!?!! En tiedä oisko pitäny itkee vai nauraa kun tekstattiin tästä huutoripuliongelmasta kennelille ja Juulia kerto meille nää ohjeet uudestaan, jolloin kuulin sen ensimmäistä kertaa OIKEIN.

Joo laitettiin ensimmäisenä iltana kuva SnowWhiten Facebook sivuille että pentu on hyvin kotiutunut. Tässä kyseinen kuva.

     

Juulia tuumas puhelimessa että "Ei ihme kun Dora näyttikin vähän pullealta/tukevalta siinä teiän laittamassa kuvassa", mutta onneks se sano sen parin naurahduksen ohella, ettei vaan tullut tyyliin hakemaan pentua pois jonkinsortin pakkoruokinnan vuoksi. :-D Ja tottakai pentu syö kaiken ruuan mikä eteen laitetaan, koska se on luultavimmin aluksi joutunut käyttää kyynärpää taktiikkaa päästäkseen osingoille ruuasta muiden pentujen kanssa.

Oppintunti osa1 heti ensimmäisinä päivinä. Loistavaa. :-D Onneksi tekstattiin heti ensimmäisen illan jälkeen, ettei vaan venytelty pidempään!

Ja sen episodin jälkeen yöt menikin ihan makeasti vierihoidossa. :-)

ps, Doralta irtos tänään molemmat takahampaat ja sinne jäi pikkurillin pään kokoset aukot! 

oh, hello there

Hai! 

Elikkäs kaikki olennainen tuntuu olevan bannerissa, tämä blogi kertoo siis meidän perheen elämästä amerikanbulldogin kanssa ja ajattelin tän olevan hyvä hiljaisuuden rikkoja, kun kaikille ei kyseinen rotu ole vielä kovin tuttu.
Kirjotan meidän arjesta kömmähdyksistä videoihin jne ja vastailen jos tulee kysymyksiä.

Ja tässä vaiheessa haluisin täsmentää pari juttua ettei jää kolottamaan;

- minä EN ole minkään luokan koira-ammattilainen
- Dora EI ole meidän ensimmäinen koira (labradorinnoutaja tyttö kuoli vuonna 2008 vanhuuteen ja englanninbulldoggi tyttö kuoli sydänkohtaukseen alle 4 vuotiaana viime vuonna.)

Siinä oli ainakin ne päälimmäiset asiat. 
Asiasta liukumiinaan, tässä on meidän ab-tyttö. :-) Askel askeleelta.

Me oltiin Oonan kuoleman jälkeen jo puhuttu, että vois mennä käymään kenneleissä kattomassa kyseistä rotua. Olin oma-alotteinen ja otin selville kenneleitä, mentiin käymään siis Pornaisissa sijaitsevassa SnowWhiten kennelissä. Klikkaamalla Kennelin nimeä, pääset heidän sivuilleen.

Isipapan pään ylle tupsahti kolmiulotteinen ajatuskupla, jossa luki suunnilleen "MIHIN %#!&¤" ME OLLAAN TULTU!", kun se autosta ulos astuessaan huomas muutaman yli-innokkaan uroksen häkeissään pomppimassa meidän korkeudelle. :-D

  SnowWhite's Rock Of Konfederate Kennels

No äitin kanssa oltiin aika haltioissamme näistä otuksista ja juteltiinkin omistaja pariskunnan kanssa monet tovit. Isipappa pysy aika hiljasena koko vierailun ajan kun kierreltiin häkiltä toiselle. Sen päähän jäi keskustelusta pyörimään 'vahva vahtivietti' 'mahdollinen aggressiivisuus muita koiria kohtaan' ja ennen kaikkea 'paljon aktiviteetteja tarvitseva koira', koska englanninbulldoggia ei paljoa tarvinnut ulkona käyttää, ainakaan Oonaa, koska sillä oli sydänvika, joka näkyi jatkuvasti sinertävässä kielessä, sydämessä oltiin jo pentuna todettu sivuääni.

Nojoo, fabun kanssa tää ei ollu mikään match made in heaven, se ois halunnut meille vielä englanninbulldogin, jota mä en halunnut mm. Oonan kuolemaan liittyvien asioiden vuoksi. 

Saatiin kuitenkin äipän kaa se aina puhuttuu meiän mukaan kennelille taas rupattelemaan, kattelee koiria, mutta koskaan ei lyöty mitään lukkoon.

AINIIN! Ja ensimmäisen kerran ku käytiin kennelillä, Jukka kerto kahden nartun olevan tiineenä sillä hetkellä ja saatiin niitä sitten vilkaista. 

SnowWhites Senorita (kuva SnowWhiten Facebook sivulta)

 

Senoritan nähdessäni, mulle se oli selvä. Mä halusin tän rotusen koiran. Ehkä yks maailman sympaattisimmista koirista mitä mä oon koskaan tavannut.  Tottakai se on yksilöllistä.

Nojoo badabimbadabum, kotona tästä asiasta keskusteltiin ja hiljennyttiin vuoronperään, ei vastausta. 

Aikaa kulu, eikä oltu käyty kennelillä vähään aikaan. Seurailin SnowWhiten kennelin Facebook sivuja kuitenkin ahkerasti ja sieltä se perrrrhanan kommentti sitten tuli. 

SnowWhite americanbulldogs pennut syntyivät 23.9.12

23. syyskuuta 2012 kello 18:28 · Tykkää · 1

 (kuva SnowWhiten Facebook sivulta.)

 Kävelin suhteellisen lamaantuneena vanhempien makuuhuoneeseen ja kerroin uutisen.

Ei vastausta.

Päätettiin sitte kuitenkin käydä kattomassa pentuja, että millasia pötköjä sieltä putkahti (tietysti pieni oma lehmä ojassa, jos kuitenkinnnnnnnnnnnnnn..)

Jälkeenpäin se tuntu ihan pirun huonolta idealta, koska fabukka oli edelleen tuppisuu. 

Pentuja rapsutellessa en huomannu että tällänen pieni neiti oli kiivenny meiän mamman syliin ja nukahtanu siihen. No siis, meiän mamman mielestä se nyt oli ihan sillä selvä, että se oli valinnu meiät eikä kenelläkään saanu olla siihen mitään vastalauseita. :-D

 

 jo heränneenä kieli pitkällä :-)

Tultiin kotiin ja sehän oli ihan selvä, ettei saanut taaskaan vastausta! Muutaman sanaharkan jälkeen isipappa toivo että se ois saanu jonkun aikuisen amerikanbulldogin omistajan numeron ja sais vähän kysellä että miten niillä nykyään menee sekä miten on menny. 

Pienen näppäilyn jälkeen se oli chikidi chekattu, iskälle luuri käteen ja pakkopuhumaan Senoritan vähän yli vuoden vanhan pennun omistajan kanssa. En muista millon oisin viimeks hermoillu niin paljon? (tätä kirjottaessani jouduin miettimään et miten perrrskeleesti oon sitä koiraa halunnu :-D pakkomielteisesti?)

Puhelu loppu. Iskä anto luurin mulle. "Olihan se ihan kiva tyyppi, kova puhumaan." Käveli pois.

SIINÄKÖ SE OLI? OIKEESTI? 

Menin siinä fiiliksessä nukkumaan et moro kakoille ja iskin korvatulpat korviin. (taru 20vuotta)

About 15min päästä isipappa avas oven.

"Ootko hereillä?"

No melkeen..

"Okei.. Eiku mä vaan mietin että.. Otetaan nyt sitte se koira. Hyvää yötä.." ja sulki oven.

       

Voin luvata että sen jälkeen näytin tältä. 

Muutama viikko kulu ja me haettiin meiän riiviö kotiin. :-)

 Kenellä muka on kokoonsa nähden massiivinen häkki? :-)

Eiköhän tää näpyttely riitä tälle illalle. Lisää bulldoggeja ja bullshittiä seuraavassa postauksessa. :-)