torstai 24. heinäkuuta 2014

Doran kesäkeimailut t. Dora ihan ite

Tulin ihan ite kertomaan mitä mä oon saanu kesällä touhuilla

 helteillä mää oon suurimmax osax ollu ihan tajuttomana, täsäkin mä nukun ja äiti säikähti että mää oon kuollu

 oon seisonu myös paljon telkkarin edessä että äitee muistaa mun olemassaolon

 äiti ei taida tietää, että kauneuden eteen täytyy kärsiä
mä otin itelleni kauneuden tähden mutakylvyn ja äiti sai kärsiä

 sain unissani myös yhteyden mun kiinalaisiin juuriin!!!!!!

 poimin itelleni tälläsen metrin mittasen makkarakepin siinä toivossa että siihen saisin sitten enemmän makkaraa kun muut, heh heh

 matka mökiltä kotiin tuntu tosi lyhyeltä kun nukuin koko matkan
äiti sanoi että oon ihan hölmö kun nukuin istualteen vaikkei ois tarvinnut, mä kapinoin

 mutsi ei usko että mäki tarviin kahvia herätäkseni aamulla, se ei ikinä ymmärrä mua
haluun jo muuttaa pois kotoota

ne meni ulos syömään, sekään ei jäänyt multa huomaamatta

 en saanut grillata mun makkaratikulla, niin menin mököttämään eteiseen.
eiväthän pääse enää ulos mun huomaamatta!

 äiti yritti pyytää mua lenkille, mut ainoo lenkki mihin mä enää lähen mukaan on makkaralenkki. päätin sen just ja ihan ite päätinkin

 pallolla ja mulla oli niin kovat leikit, että pallo nukahti kesken
minua ei väsyttänyt, nukahdin vaa pallon seurax

 äiti mulla on nyt juttu kesken luun kanssa, voisitko poistua

 ne oli viemässä mua johonkin cruisingiin, mua vähän epäilytti tää juttu

 tässäkään ei taas ollut kyse muusta kuin silmien lepyyttämisestä....
mixei kukaan koskaan usko etten mä väsy, mä olen puldoggi
näytämpäs muuten lihavalta ekassa kuvassa, täytyy alkaa dietille

 täs me ollaan ton mun kamun Poksun kaa puistossa
me ei seukata, Poksu on mua nuorempi ja ihan kiva, mutten tykkää ku se haluu leikkii kotia koko ajan

tää on parasta koko kesässä kun saa kuolata auton ikkunoihin ja kun vähän tuhnuttaa niin ei haise omaan nenään. kaikki sanoo että mun pierut ei haise hyvälle, mut mä en usko niitä

tälläsen pallonki sain mun isoisomummolta! mä oon tuonu sen sisällekin vaikka kiellettiin ja sit sängyssäkin me ollaa nykyään, ku pallo ei haluu olla lattialla. pallon mielestä lattia on kova ja mä oon sit ollu pallon kaa sängyllä ettei se joudu olee ihan yksin.

 koirapuistoonki oli ilmestyny tollaset superit lammikot, mulla oli ihan kivaa..


 okei, se oli IHAN PARASTA IKINÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ


 PARASTAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA
 IKINÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ
NYT MÄ JUOKSEN TÄNNNNNEEEEEEEEEEEEEEE

 SIT MÄ JUOKSEN TAKAAAAAAAAASSSSSSSS


 kävin välillä viilentymässä kuopassa


VIELÄ KERRAN PITI ÖÄÖÄÖÄÖÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄRRRRÖÄRÖÄRÄÄ

mutta tiivistettynä kesä on ollu ihan kiva vaikka onki ollu tosi kuuma, mä en haluu käydä kauheesti pihalla, teen nopsasti vaan pisut ja kakin, sitte haluunkin jo sisälle makoilemaan paljaalle lattialle ilmanlämpöpumpun alle, se on mun kaveri kans nykyään.
se ei paljoo puhu, mut mä oon oppinu tykkäämään siitä tosi paljon, sori Poksu.

karvasta kesää kaikille ihkuille kavereille, mun kanssa saa tulla leikkimään Vantaan alueelle jos siltä tuntuu!

torstai 10. heinäkuuta 2014

Pentuaika (1-6kk ja 7-12kk)


SW Cookie Dough eli Dora haettiin kotiin 9.11.2012, mukaan otettiin automatkan ajaksi äidin villapaita, jossa oli meidän kaikkien tuoksuja ja sen kanssa se saikin nukkua varmaan puoli vuotiaaksi asti, ennen kun keksi alkaa syömään sitä.........

Dora 2-3kk

Doran häkki eli oma paikka on siis keittiössä, joka on varusteltu lapsiportilta ja häkki oli aluksi sitä varten jos se tekee tuhoja ja opetettiin sitä olemaan siinä ensimmäiset kerrat yksin. Totuushan oli se, että Dora oli TASAN kaksi viikkoa vierihoidossa kaikki yöt, ei sängyssä, vaan pahvilaatikossa. Aina kun kuului inahdus, käsi täytyi laskea pahvilaatikkoon, jotta se tiesi olevansa turvassa. 

Ensimmäisenä viikkona Dora ei uskaltanut tulla keittiöstä ollenkaan pois, koska kaikki oli niin uutta ja suurta sille. Näin jälkiviisaana olisi pitänyt nauttia niistä hetkistä..
Kun se sitten tajusi tulla pois keittiöstä, alkoi piiiiiiiiiiiiiitkä aika ilman rauhaa.
"Nauttikaa vielä kun se on pieni suloinen pentu", oletteko koskaan kuulleet? 
 Kun Dora tuli, oli marraskuu, muttei yhtään lunta, mutta eihän se niin pienenä vielä oikein jaksanut muuta ulkona tehdä kun pissat ja kakat ja aina kun sen kanssa leikki sisällä, niin se meni usein vaan puremiseksi ja ilkeilyksi (koiran osalta tietysti). 
Kun se jätettiin yksin hetkeksikin, se tuhosi paikkoja, mutta enimmäkseen se kiusasi ihmisiä.
Puri, haukkui, puri, puri, puri, haukkui, puri, puri, puri ja puri..
Käytettiin kolinapurkkia, tietysti kieltämistä, arestiin sitä ei oikein mihinkään voinut itekseen jättää, koska se tosiaan tuhosi kaikki paikat ja torumisesta se vain innostui.
Tässä vaiheessa kerrottakoon että me oltiin ennen pennun hankkimista hamstrattu ienten(ikenien?) kutiamista helpottavia leluja.

Okei, se on ihan normaalia joillekin pennuille olla villi ja käyttäytyä näin, mutta me käytiin loppupeleissä ihan kasvattajalla asti puhumassa tästä ja näyttämässä Doraa, niin johan oli pentu vieraskorea, vaikka kasvattaja yritti yllyttää Doraa niin se vaan lähti aina kävelemään pois paikalta ja oli se "pieni suloinen pentu" (piru).

 "yarrrrrr, anna jo se lelu!"

Kaksi päivää ennen Doran 2kk päivää sen häntään ilmestyi outo karvaton kohta, mutta sikaripunkiksi sitä ei uskottu, koska sikaripunkin oireilut eivät yleensä ilmesty hännästä alkaen eikä muilla pentueen pennuilla ollut mitään oireita kuulemma.


Kun ei kerran annettu syytä huoleen, annettiin asian olla ilman eläinlääkärikäyntiä ja karvat kasvoivatkin pikkuhiljaa takasin, mutta tuohon kohtaan tuuheammaksi kuin muusta hännästä. Sen huomaa esimerkiksi pakkasella kun ne on siitä kohtaa ihan eri suuntiin.


Joulukuussa alkoikin sitten olla jo pakkasia, Dora viihtyi mieluummin matolla lattialämmityksen päällä kun missään muualla. 
Onneksi se oli jo ehtinyt oppia sisäsiistiksi, mutta häkkiin me silti jätettiin paperia jos pissahätä yllättää kesken päivän kun me ollaan töissä ja koulussa.
Joulukuun aikaan Dora ei paljon mitään edes tuhonnut.

KAIKKI BAKTEERIKAMMOISET, lopettakaa lukeminen tähän
 

Dora jostain syystä otti jo pentuna tavaksi tehdä tätä? Nykyäänkin AINA kun tiskikone aukeaa niin se juoksee paikalle nuolemaan astiat ja voi herramunjee jos lapsiportti on kiinni eikä Dora pääse astioihin "käsiksi", sitä huudon määrää.. Tänä päivänä se erottaa että onko ne puhtaita vai likasia astioita, jos tyhjennän tiskikonetta, se odottaa uskollisena vieressä, että alan laittamaan likaisia sisälle, jotta se pääsee esitiskaamaan ne.


Kun rokotukset olivat kunnossa, saatiin Dora tutustutettua (olipa yllättävän vaikea sana) ensimmäiseen kaveriin, johon meidän koko perhe luottaa kuin omaan koiraan. Ja kyllä, tämä on ainoa 'järkevä' kuva, joka me saatiin ensimmäisellä kerralla tästä kaksikosta. Doran luottokaveri eli Bebe on jo blogissa aiemminkin esiintynyt ja siitä voikin lukea Elämää Amerikanbulldogin kanssa Facebook sivulta.


Lenkille lähtö tossa ikäluokassa oli aina yhtä leikkiä Doralle, se kun oli vielä niin pieni että mahtui eteisen pöydän alle kivasti, hän.

Dora 4-6kk

 
Tammikuussa tyyppi alko olemaan 4kk vanha ja sillä alko korvat vääntyilemään miten sattui, ei enään oltu ihan varmoja että mikä eläin me oltiin ostettu. :D 
Lenkit alkoi pitenemään kun oli suojasäät vaikka lunta tietysti vielä riittikin.


Muutama kuvatodiste siitä että meidän koiraahan ei opeteta sohvalle eikä sänkyyn (saati nukkumaan ihmisten päällä?) Ja kuvassa siis äitini. Ja koira.....
Tämä täyskäännös koulutuksessa tapahtui vanhempien ja Doran ollessa mökillä kun ne päätti Doran antaa tulla siellä sänkyyn ja sohvalle kun onhan se niin lutuhötömötöpööpöö ja vannoivat ettei sama toistu enää kotona, ainoastaan sen yhden loman verran mökillä. Neiti nukkuu edelleen sängyssä ja sohvilla (omistaa nykyään oman tuolinkin olohuoneessa ja on siirtynyt häkkinukkumisesta Ikean sohvasta tehtyyn sänkyyn 140x80, joka komeilee keittiössä..)


Vuoden alussa leikittiin melkein säännöllisin väliajoin Beben kanssa.

Ja...

Vihdoin se kauan odotettu tapahtui

Nimittäin


NE NASKALIHAMPAAT ALKOIVAT TIPPUMAAN
JESSSSSSSSSSSSS!!!!!


Tavattiin ensimmäistä kertaa Doran siskopuoli SW Rumbling Rosie eli Tyyne. Tyyne taisi olla 1,5v kun tavattiin ensimmäisen kerran ja Doralla ikää oli vähän yli 3kk.

 Eikä yhtään oltu sängyllä tai sohvalla..

 Silmäpigmentit ilmestyivät kyyneleiksi silmien alle :)

 Nautittiin auringosta

 Nähtiin Tyyneä koko sydämen kyllyydestä

 Matkustettiin ensikertaa junassa ja vartija tunnisti Doran amerikanbulldogiksi Pasilan asemalla
Yökyläiltiin ensi kertaa uudessa paikassa :)

Ja ensimmäiset iho-oireet esiintyivät.

Iho-ongelmista erillisessä postauksessa.